Ympäristö uutisia

Ympäristön tilan heikkeneminen siellä missä ihmisen toiminta sitä muuttaa

Tyytyväinen tilaaja vai tuottaja?

19.11.2008

Vuosi 2008 on ollut surullista aikaa; On ollut ihmishenkien menetyksiä kotikunnassani. Emäntäkoulumme oppilaita ja opettaja menehtyivät luoteihin. Täällä Oulussa kun perheenisä ampui koko perheen. Silti elämän on jatkuttava ja on tehtävä jotain sen puolesta. Käydä vaikkapa tänään Pyhän Luukkaan kappelissa muistotilaisuudessa koko perheeni voimin. Myöskin mielipiteeni on saatava julki; jospa pahoinvointi olisi hyvä purkaa pois yrittämällä edes vaikuttaa kertakaikkisiin hallintojen uudistuksiin. Toisin sanoen antaa huomiota muullekin kuin kapitalistisille ajatuksille ja toimille.

Silmiini osui sanomalehti Ilkan sunnuntaina 21.09.2008 julkaisema yleisökirjoitus. Kirjoitus pani miettimään Oulun kaupungin palveluja ja maankäyttöä.
Kirjoituksessa sanotaan seuraavaa:
Uusi Seinäjoki on isojen haasteiden edessä Nurmon, Ylistaron ja Seinäjoen yhdistymisessä. Sen sanotaan olevan iso askel eteenpäin maakuntakeskuksen kehityksessä. Itse kuntien yhdistyminen ei kuitenkaan tule ratkaisemaan mitään, vaan se kuinka asioita tullaan hoitamaan jatkossa. Pinta-alaltaan maakunnan (ja myös väestöpohjaltaan) suurimmalla paikkakunnalla pitää pystyä hoitamaan kaikkien kaupunkilaisten asiat kuntoon mahdollisimman hyvin ja tasapuolisesti.

Jos Ilkan yleisökirjoituksen kohteena olisi ollutkin ”Uusi-Oulu” olisi sanomalehti Ilkan kirjoitus täällä ollut mieluisaa luettavaa. Samaa ei voi sanoa Oulun Yhdistymispyrkimyksissä naapurikuntiensa Haukiputaan, Kempeleen, Limingan, Muhoksen, Oulunsalon ja Tyrnävän suhteen; näissä ovat niin suuret
hallinnolliset ristiriidat. Ei toiminnalliset. Oulu on hallinnollisella saralla edennyt erittäin huonosti muihin kasvaviin kuntiin verrattuna.

Maakunnan kehityksen kannalta olisi hyvä nyt ajatella Oulun ympäristökuntien yhdistymistä laajemmalti jossa mukana olisi myös Oulu.
Tämä antaisi ”oikeansuuntaisen”askeleen edetä maakuntahallinnossa siihen suuntaan ettei hallinnon monopoli niinkään ”näkyisi”
tavallisten kansalaisten asumisessa ja elämisessä. Myös maakuntien hallinnon uudistus lähtisi tällöin käyntiin terveeltä pohjalta.
Maapolitiikka, kansalaisille oikeutetut lakisääteiset palvelut saataisiin näin lähtemään terveeltä pohjalta. Maakuntahallinnon uudistus ja uudelleen organisointi saataisiin näin käynnistymään järkevämmin ja ihmisille ymmärrettävästä suunnasta. Eikä myöskään Oulua saisi
jättää pois yhdistymisestä. Oulun maapolitiikka kaikkine kaavauudistuksineen vaivaa liikaa kaikkia asukkaita, estää ”normaalin” asumisen kehittymisen.
Vaarana on muiden ympäristökuntien yhdistyminen ilman Oulu-Yli-Kiiminkiä, joka olisi vahinko. Jospa Oulun ja Yli-Kiimingin yhdistyminen oli liian aikaista
aluehallintouudistusta ajatellen? Myöskin liian aikaisin toivottavaa maakuntahallintouudistusta ajatellen?

Jo vuodesta 1965 on ollut Oulussa ”kummallinen” monopoli maanhankinnoissa. Jäljet näkyvät, mielestäni ihmisillä on katkera mieli, luottamus on kärsinyt. Asuntohallituksen toimiessa silloin vuonna 1986 Ouluun myönnettiin neljä
aravalainatalon rakennuslupaa kun samaan aikaan Oulunsaloon 22!
Tämä oli ”huono merkki” ja ikävä piirre Oulun huonosta maapolitiikasta silloin. Tämä huono maapolitiikka aivan näkyi tietyissä henkilöissä ja oli täten erittäin henkilöitynyttä. Tähän mielestäni syynä olivat Oulun jo vuodesta 1965 oikeuden päätöksillä
saadut ToppilaIII:n maa-alueet, muut pakkolunastetut alueet Oulujoki-varresta ja Muhokselta. Myös sotien jälkeisen rakentamisen virheratkaisut Oulun kaupungin alueella olivat virheellistä toimintaa joita ei riittävällä tietotaidolla valvottu.

Rakentamisessa ollaan nyt opittu, maanhallinnassa ei. Tähän halutaankin erityisesti kiinnittää huomiota niin vuokratonttien kuin näiden pakkolunastettujen
alueiden suhteen. Katkera mieli kuitenkin on jäänyt. Kaupunki omistaa alueita, jotka olisi ”mielihyvin” voinut luovuttaa yksityisille, yrittäjille ja ”muihin yhteisiin” surutta.

Tehtyä ei voi palauttaa.Sanotaan Oulun kaupungin yhteistyökyvytön maapolitiikka saisi käydä nyt tiensä päähän. Myös asia pitäisi tutkia tarkemmin jo vuodesta 1965 tähän päivään asti. Oulun kaupungin maihin satsaama (pakkolunastus)summa kaikkine kiemuroineen onkin kuluttanut ylenmäärin asukkaille suunnattuja palveluita, rahaa ja on vähentänyt avustusten määrää. Esimerkiksi tämä myönnettyjen aravalainojen määrä oli hyvä esimerkki huonosta yhteistyöstä Oulun kaupungissa vuodesta toiseen huolimatta alueen suurimmasta väestöpohjasta muihin kuntiin verrattuna.Tämän epäkohdan syitä pitäisi tutkia. Aravalainojen myöntäminenhän lopetettiin
juuri siihen kaupunkien ja kuntien kyvyttömyyteen myöntää lainaa. Pankeilta ei enää saa minkään laista turvaa rakentamiseen. Kaupungin näkökulmasta tietenkin asia käsitetään niin, että vuokratontteja silloin ja nykyäänkin suositaan. Onhan kuitenkin esimerkiksi Oulun Kiviniemen alueen omistustontit myyty ”kaupunkilaisille” käypään hintaan eikä isompia ongelmia ole esiintynyt.
Kuitenkin kaupungin maapolitiikka tälläkin alueella on ollut kaupungin virkamiehiä suosivaa, ymmärrettävästä syystä. Alue on asukaskehityksen kannalta tärkeää aluetta. Ja mukavaahan se on, että kaupungin virkamiehiä sukulaisineen asuvat.

Alueelle jonne on kotinsa rakentanut ja asuu vieläkin monen koetun vuoden jälkeen ja asuminen houkuttelee uusia ihmisiä rakentamaan ja asumaan, on asumiskehitys ns. lähidemokratia kunnossa. Tämä vaatii kuitenkin molempien edm. yhtälöiden samanaikaista toteutumista jotta kaikki olisi hyvin. Vielä jos naapurit keskenään talostelevat ja käyvät ”puutarhavierailuja” ovat asiat todella hyvin. Alue on tällöin kullanarvoista asua. Itselläni on tällaisesta kokemusta vieraillessani Tanskassa Billundin alueella sekä myös täällä rakkaassa kotimaassani Kristiinankaupungissa Kuningattarenkadulla.
Ainoana ikävänä näkyvänä piirteenä käymilläni asuinseuduilla oli perheen jaksaminen. Tämä jaksaminen asua tyytyväisenä on tuntemissani perheissä vaikeutunut vuosi vuodelta.Vaikkei jakseta niin sitkeyttä kuitenkin riittää.
Suomalaisissa sitkeys näkyy juuri samalla tavalla tavoitteiden asettamisessa kuin tuntemissani tanskalaisissa.

Oulussa olisi kehitettävää näissä asiossa monellakin alueella. Kaikkien syiden äidiksi Oulussa on mielestäni muodostunut vääränlainen maapolitiikka, se on syönyt yhteisen hyvän. Olisi katsottava taaksepäin ja sivullepäin (muiden kaupunkien asumiseen eritoten) uuden maapolitiikan kehittämiseksi.
Väärä maapolitiikka on syönyt rahaa varsinaiselta työltä, sosiaali- ja terveydenhoitopalveluilta sekä
asukkaiden mahdollisuuksilta saada itselleen tontti tai avustus jo olemassa olevaan hankkeseen. Myöskin väärä maapolitiikka on muokannut tilaaja-tuottaja-mallia virheelliseen suuntaan.
Rakennusvalvonta ja kaupungin tiedottaminen yhteisissä asioissa on aiemmin ollut huonommallakin hoidolla. Tilanne on muuttunut Rakennusvalvonnan ryhdistäydyttyä oikein kunnolla 2000 luvun taitteen jälkeen.
Rahaa ja palveluja kuitenkin on käytetty hyvin paljon tarpeettomimpiin asioihin kuin edellämainitut. Hyvänä esimerkkinä on Oulun kaupungista eriytettyjen palveluiden tukeminen niin rahallisesti kuin juridisesti. Mistä muusta ne kaupungista eriytettyjen yksiköiden sääntömuutostarpeet muuten tulisivat? Miten voivat Oulun kaupungista eriytetyt yksiköt saada aikaan niin hyvän tuloksen jokainen?

Palveluissa ja niiden yksityistämisissä ei ole mitään vikaa. Vastuun ottavat tietenkin palveluntuottajat. He tuntevat kansalaisten perusoikeudet niin kuin myös tavalliset kansalaisetkin. Palveluntuottajia eikä myös kansalaisiakaan voida
mitenkään syyllistää tapahtuneissa virheratkaisuissa niin kuin esimerkiksi perhetyön osalta on käynyt. Kansalaiset ja palveluntuottajat eivät mitenkään ole tekemisissä korkeampien tahojen kanssa suoraan eikä heillä ole mitään vastuuta eikä heitä voi mitenkään syyllistää maakuntahallinnossa tehtyjen ”virheratkaisujen ”osalta.
Miten ihmeessä tavalliset kansalaiset ja tuottajat voisivat tietää yleensäkään mitään tilaaja-tuottaja-johtoportaasta? Se suojelee itseään sirtämällä vastuuta
alemmalle tasolle eikä toimi oikein tilaaja-tuottajamallin täytäntöönpanemisen yhteydessä. Ja jos vain valtiovalta on mukana siunaamassa tällaista tilaaja-tuottaja-mallia niin pahasti on hommat retuperällä. Tiedetäänhän, että kilpailutetaan silloin enemmän. Oletteko muuten ajatelleet kun toiminta erkanee kunnan alaisuudesta muuttaa sääntöjä ja joutuu vastuuseen kilpailuttamisesta, silloin tarvitaan enemmän johtajia eri portaisiin. Vastuu kunnalla vähenee toimintapuolella kun vastuuseen joutuvat yksityiset tuottajat, joilla ei ole ”mitään tekemistä” kunnan elimissä eikä muuallakaan.
Tärkein olisi estää Oulun kaupungin ottamasta valtaa valita tuottajansa niin, ettemme voi asiasta valittaa. Tähän he todella pyrkivätkin. Heillä on käytössään maan parhaat juristit tätä asiaa ajamassa.
On merkkejä tällaisesta. Väärä Oulun kaupungin maapolitiikka todistaa valitustien ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi.
Uudessa tilaaja-tuottajamallissa virkamiesporras pyrkii ajamaan tätä. Onko tässä syy kaikkien kaupungin korkeimpien virkamiehien siirtymiseen pois virkatehtävistä.

Oulussa olleen kaupunginjohtajan toimet edellisessä kaupungissaan viran hoitaminen paikallisten yrittäjien mukaan ei ollut oikein yhteistyökykyistä. Yhteistyö ei ole siis ollut kaikkia kansalaisia ajattelevaa. Siellä kaupungissa pienen alueen yrittäjät kun aina ajattelevat oman alueensa parasta. Täten tällainen keskustelu kaupungin virkamiehestä ei ollut aiheeton. Onko Oulu ja sen maapolitiikka karmeudessaan ollut kyseisen henkilön seuraava uhri ja onko hän tullut hakemaan virkaa Oulusta tämän tilaaja-tuottajamallinsa vahvistamiseksi? Itseltäni kysyttiin tätä asiaa suoraan ja jouduin ikävystyneenä toteamaan kyseisen henkilön siirtyneen Ouluun ja jo poistuneenkin Oulusta. Kunhan Oulu ei olisi saanut pahempaa versiotartuntaa
siitä tilaaja-tuottaja-mallista, joka antaa kaiken vallan kaupungille. Se ei olisi oikein. Siis etteivät asukkaat voi vaikuttaa missään vaiheessa hankintoihin tms. kyseisessä mallissa.

Vanha sanonta sanoo heikkojen sortuvan elon tiellä. Niin kuin myös kaikki kokoontuvat haaskalle. Mielestäni Oulu on se paikkakunta jossa haaskalinnut ovat käyneet.

Suhtaudun epäillen kuntapalveluiden oikeudenmukaisuuteen ”tuottaja-roolista” kun itse kuntaliittoa ent. kaupunkiliittoa palvelleena tiedän järjestelmän. Järjestelmässä Kaupunkiliitolle Yrittäjän tekemästä kaupasta 1% siirtyi kaupunkiliitolle, jos kauppa tuli kaupunkiliiton ”avustuksella”. Silloin kaikki yrittäjät yrittivät päästä sopimukseen.
Onko töiden jakaminen kaupungilla varsinkin kylmään talvisaikaan rehellisempää?. Epäilen. Olen tutkinut asiaa ja ei ole Oulun kaupungillakaan puhtaat jauhot pussissa.

Maapolitiikkaa ajatellen Olisiko kuitenkin pitänyt tehdä oikein ”isojako” kaikkien kansalaisten kesken ja olisiko se ollut parempi ratkaisu sanon näin perheitä, yksinäisiä ja vanhuksia ajatellen?

Millä esimerkiksi paikattaisiin katkeria maanomistajasydämiä Oulujokivarressa, jollakin hyveelläkö vai? Aloitettaisiin vaikkapa yleisellä tonttien jakamisella asumiseen maanomistajille, heidän omille lapsilleen ja muillekin perheille ja vieläpä kaupungin varoista. Myönnettäisiin rakennuslupiakin uusille tonteille. Olisiko Oulun
kaupungilla olemassa vaihtoehtoisia ratkaisuja ahtaaseen kaupunkiasumiseen ja kallistuviin vuokriin? Tarvitsemme apua saadaksemme oikeanlaista palvelua.

Ymmärrän kaupunkitulemisen merkityksen, eikä mielestäni Oulu ole niitä alueita. Oulussa olisi meneteltävä samoin kuin Kustaa Vaasan ja Pietari Brahen perustamissa kaupungeissa joissa ympäristö ja asuminen olisivat pääosassa niin, että asukkaat voisivat omistaa tonttiaan tai ostaa sen edullisesti jo maksettuihin tonttivuokriin perustuen.
Kaupunki kieltäytyisi korottamasta vuokratonttien hintoja vain juuri silloin.

Naapuriongelmaisessa alueessa syy ei myöskään ole virkamiehissä eikä -naisissa jotka alueella asuvat vaan vika on järjestelmässä jonka ”yksi” henkilö on luonut. Tämä henkilö on saanut aikaan alueen huonon ”maineen”. Syy voi olla Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa tai missä tahansa kaupungissa. Kuitenkin maakuntahallinnot saavat ottaa ylhäisyydessään kaiken täyden vastuun tapahtuneesta.
Miksi ovat uskoneet ”tätä yhtä henkilöä”. Virhe on korjattavissa nyt ja kaikki on tuotava pöydälle. On aloitettava puhtaasti, eikä näitä edesmenneen kaupunkiliiton ohjeita ja sopimuksia enää sovellettaisi
tuleviin päätöksiin ja varauksiin. Uudessa aluehallintomallissa lisättäessä alueen palveluja olisi myös kuunneltava alueelta kantautuvia viestejä oikein.
Kaikkien näiden selvittämisten jälkeen vasta edettäisiin pienin askelin aluehallinnon uudistuksessa ja jossa oululaisetkin olisivat mukana.

Huomioitaisiin kuntaliitoksen päätökset tarkemmin. Niissä on puutteita. Esimerkiksi Matti Holopaisen julkaisema kuntaliiton kokouspöytäkirja. Kokous pidettiin 31.1.2007 Kuntaliiton kokous julkisen ja yksityisen tahon maankäytön yhteistyö
Osallistuja: Kaupungingeoditeetti, Oulu.
Kokouspöytäkirjassa mainittiin lauseessa …jotta kunnat voisivat paremmin…1. tarjota yhteistyötä yksityisen sektorin toimijoille.
VAIN TOIMIJOILLE. EI OLE HUOMIOITU YMPÄRISTÖKUNTIA OLLENKAAN. Sisältyykö toimijoihin kaikki asioiden kulkuun vaikuttavat asukkaat ja maanomistajat? Epäilen. Toivon, että näitä puutteita nyt kovasti käytäisiin läpi aivan kansalaiskeskustelua myöten.

Asia koskettaa erityisesti. Tiedän Oulun kaupungin omistuksista ja niissä vallitsevista epäkohdista. Myöskin suoraviivaisuutta tarvittaisiin enemmän päätöksenteossa. ja rakentamiseni ajasta on jäänyt katkera muisto, joka on vähentynyt yhteistyökyvyttömien virkamiesten eläkkeelle siirtymisten johdosta. En epäile myös omaa yhteistyökyvyttömyyttäni asioissa.
Halusin silloin 1986 vain vääjäämättömästi rakentaa perheelleni kodin joka on nyt ollut kovaan tarpeeseen. Perheessä on vuoden 2008 ajan asunut 16 henkilöä. Olemme saaneet nauttia hetken kodissamme
vallinneesta entisajan tuulahduksesta, papan ja mummun roolista lastenlasten kanssa. Talossamme on asunut kaksi perhettä vaikeimman ajan yli.

Silloin vuonna 1986 pelkäsin kun minulle kaupungin virastossa huudettiin kun välttämättä halusin Etelä-Pohojalaas-mallisen taloon Oulujoki-varteen. Vieläpä samoilla rakennusneliöillä kun jo myönnetty rakennus yksikerroksisena.
Kysymys oli vain muutoksesta 1,5 kerroksiseksi rakennukseksi; Vieressä oli silloin muutosta haettaessa useita 1,5 kerroksisia rintamamiestaloja ja muita uudempia 1,5 kerroksisia rakennuksia.
Asuntohallitus pyynnöstäni korjasi asian Oulun kaupungille ja muutti käsitteitä silloin. Nykyisen lainsäädännön pohjalta ei näin enää voida toimia. Jäi mietityttämään antoiko menettelyni asuntohallituksen ja aravalainojen myöntämiselle kuoliniskun.

Suuren lapsiperheen isänä ja isoisänäkin olen vaivautunut kaupungin perhetyön puutteesta, emme ole omalle osallemme saaneet kodinhoitajapalveluja sitten vuodesta 1992. Tunnen turvattomuutta tulevasta jaksamisesta sekä olen menettänyt luottamukseni kaupungin elimiin päätöksenteoissa. Perheeni saa terveyspalvelut pääasiallisesti Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikan yksiköstä; Olemme mukana monessa eri tutkimuksessa, joilla voitaisiin ehkäistä lapsuusajan ja aikuisiän diabetesta. Tätä kautta päivystyspalvelut tulevat meidän tulee suoraan sieltä sieltä. Tutkimusten päättyessä joudumme turvautumaan perheemme kanssa enemmän Oulun kaupungin terveyspalveluihin.
Terveyspalvelut ovat meidän tärkein asia, jolla turvata jaksaminen tulevaisuudessa.

Hannu Vilponen

Lopuksi

Itse ymmärrän nämä vaan en usko että Oulun kaupunki toimii näillä ehdoilla:

KAAVOITUKSEN TASOT JA KÄSITTEET
Perustuslain mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.
Vastuu elinympäristöstä kuuluu kaikille.
Vuorovaikutteinen suunnittelu on kuulunut pitkään kaavoituksen keskeisiin periaatteisiin, ja nykyään samoja periaatteita sovelletaan myös mm. liikenteen sekä katu- ja viheralueiden suunnitteluun. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan osallisia ovat suunniteltavan alueen maanomistajat ja ne, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa.
Osallisia ovat myös ne viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään. Osallisia ja kunnan jäseniä kuullaan suunnittelun aikana. Suunnitelman osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt, lähtökohdat, alustavat tavoitteet sekä osalliset esitellään suunnittelun käynnistyessä laadittavassa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa.

9.2.2009

En tunne nauttivani perustuslain mukaan yksilön oikeudesta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristöni kehittymisessä.

Tunnen, että olen taistelemassa asiassani yksin ja mielessäni on käynyt ajatus kuntakonsultin tarpeesta, jossa maakunnan ajatus korostuisi ystävällisinä ja rohkeina yhteydenpitoina eri kuntien välillä ja tätä kautta tiedotuskanavana valtiolle kuntien eri tarpeista.

Advertisements

helmikuu 9, 2009 - Posted by | hyvinvointi

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: