Ympäristö uutisia

Ympäristön tilan heikkeneminen siellä missä ihmisen toiminta sitä muuttaa

Tankit vyöryvät pian Puolaan

nato_vs_libya

Olen seurannut kulttuurimatkojen antia tarkoituksenani avata uusia mahdollisuuksia Puolaan, Venäjälle, Liettuaan, Latviaan ja Viroon.

Meidän juuremme kun ovat Iranissa, siellä ruusun ja satakielen maassa. On syynsä ja seurauksensa, sanoo toistuvasti Jaakko Hämeen-Anttila, Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori.

Hän sanoo, että ’heidän itäiset vihollisensa ovat iranilaiset eli persialaiset. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ’ruusun ja satakielen maa muokkasi klassisia kertomuksiamme, uskonnollisia käsityksiämme ja sairaanhoitolaitostamme – ja jopa suomen kieltä’ [Tiede, 2006, Jaakko Hämeenniemi-Anttila].

Kulttuurikäyttäytymiseemme on toinenkin syy. Se on juurissamme. Rakastamme kulttuuria. Juuri sitä kulttuuria, joka kumpuaa jo ennen antiikin kreikkalaisia. Ennen Persiaa ja Venäjää, idästä, suunnalta, josta suuri viisaus on tullut, puhutaan.

Se on antamassa meille jotain uutta, elinvoimaa, työtä ja kulttuuria. Se ei ole yksistään nähtävyyksiä ja kulttuurikokemuksia. Eikä yksistään lisääntyvien Idän, Aasian, Euroopan ja Välimeren matkojen ansiosta.

Juuremme tuovat meille mahdollisuuksia tulkita eri aikakausien tapahtumia ja tulevaisuutta jopa oikein. Juuri niiden syntyperäisten asioiden ansiosta, joista kielemme, käsityksemme ja toimemme ovat syntyneet.

Elämäntaitomme ja -laatumme ovat niistä riippuvaisia, mitä me suolistoomme umppaamme, tunteisiimme ja mielenlaatuumme johdatamme, unelmiimme saatamme. Timanttia etsien, voimaa hakien. Saamme sen, mistä me luovumme. Se, joka tekee meistä kiinnostavan ihmisen.

Huolestunut olen asiasta, josta pääministerimme Juha Sipilä keskusteli Puolan pääministerin  Beata Szydloninan kanssa eilen. Sipilä oli huolestunut Puolan demokratiakehityksestä Puolassa. Ensin kylläkin pääministerit aina keskustelevat keskenään toistensa kuulumiset.

Tämän huolestumisen taustalla, anteeksi,  tietenkin oli Puolan pääministerin elämäntaitojen opettava neuvo pääministerillemme jääviyskohuasiassa. Uskon, että elämäntaidot kumpuavat siitä kulttuurillisesta rikkaudesta, eivät sodanajan kohtaloista eivätkä niihin kytkeytyneistä perinteistä.

Olen ollut lähellä silloin kun pääministerimme oli nuori ja lapsemme leikkivät Rasinkankaan mutkassa onnellisena. Me nuoret aikuiset etsimme onnea silloin, huolettomana, lapset lahjana. Olen myös lähellä nytkin. Joudun kulttuurin ’solmujen ja sydänläpien’, (kuva otsikon alla) avulla avaamaan asiaa taas puolustamalla kotimaatani ja perintöäni. Tyhjänä. Voimatta vaikuttaa.

Pääministerimme Juha Sipilän huolestumisen taustalta löytyy se suomalaisen geeniperintönä saatu oman tontin puolustamisen tunne, epäilyksi Puolan demokratian tilasta.

Tiedämme osittain  kuinka viisaus ihmisessä ilmenee ja tiedämme Puolan pääministerin kokemuksista ja perinnöstä niin paljon kuin tarvitaan sovun löytämiseksi. Viisas vaikenee mutta vastaaminen kuuluu sivistykseen.

Toivon, että matkan anti vähintään kulttuurillisessa merkityksessä pääministerillemme oli antoisa.

Naton hyökätessä Libyaan tuli tunne, ’Rakkaus, se menee läpi sydämen’. Loukkaava, koskettava, tuo aiempi. Tunne on piirrettynä kuvaan, tauluun, otsikon alla. Olen lähestynyt Yhdysvaltain suurlähetystöä asiassa kyseisenä aikana tätä aiemmin, kyseisellä piirroksella ja tekstillä. Saadakseni edes yhden sodan ’loppumaan’. Entä nyt? Voisimmeko painostaa NATOA asialla?  Mietin, onko meillä tämän rakkauden uskomiseen varaa.

Nyt on uusi tilanne päällä. Tankit vyöryvät pian Puolaan. Venäjä vastaa. Kulttuuri unohtuu, särkyy. Tulee mieleen laulu ja runo ’Memorial Square’. Suomi täyttää 100 vuotta. Tuleeko pysyvää maailmanrauhaa milloinkaan? Tämä ei ole ainakaan idän syytä.

Mainokset

tammikuu 24, 2017 Posted by | hyvinvointi, kulttuuri | , , , , , , , | Jätä kommentti

Yksinäisyys on koskettava tarina 

 

Taloustutkimuksen vuoden 2016 mukaan yksinäisyydestä kärsii 68 % suomalaisista. Lisäksi näistä yksinäistä valtaosa on alle 35-vuotiaita. Näin selviää ylen tilaamasta tutkimuksesta.

Keskiviikon 23.11.2016 ylen a2-illassa aiheena ”yksinäisyys” käytiin viisasta ja todellista keskustelua yksinäisyyden aiheuttamista haasteista ja vaikutuksista henkilöön itseensä, ystävien saamiseen ennen parisuhdetta sekä viranomaisten ja päättäjien mahdollisuuksista auttaa ja miten.

Keskustelu kääntyi heti alkumetreillä kouluikäisiin lapsiin, heidän tuntemuksiinsa yksinäisyydestä. Keskustelussa mukana tiiviisti olivat sdp:n nykyinen ja jatkoa hakeva puoluejohtaja, entinen ammattiliittopomo kansanedustaja Antti Rinne, entinen keskustan eduskuntaryhmän, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja pankkivaltuuskunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen ja entinen NHL-jääkiekkoilija, käsityönopettaja Sami Helenius. Yksinäisyyden kokemuksista mukana oli kertomassa muun muassa bloggaaja Jenni Rotonen.

Yksinäisyyden vähentämiseksi Antti Rinteen mukaan Suomessa kaivattaisiin tiedon integrointia monelle asiantuntijalle reaaliaikaisena tietona perhe-ja yksilötasolla. Esimerkiksi jos perheeseen on syntynyt kaksoset, huolehdittaisiin se, että molemmilla lapsilla olisi kengät, ettei tarvitsisi sukkasillaan  toisen tulla kouluun. Tällainen tragedia Suomessa on jo nähty. Kaikilla keskusteluun osallistuneilla oli huoli  välitunnilla yksinkulkevasta, vähemmän huomiota saavasta koululaisesta puhumattakaan siitä syrjäytyvästä alle 35-vuotiaasta aikuisesta,  keneen yhteiskunnan ihmisestä välittäminen ei ollut ulottunut.

Miten huolehditaan riittävästä toimeentulosta ja tukijoista sellaisten perheiden osalta, joilla on pienellä aikavälillä syntynyt paljon lapsia esimerkiksi? Tällaiset perheet eivät tunnetusti ole ensisijaisesti hakemassa apua lasten yksilöllisten tarpeiden turvaamiseksi, joka näkyy yleisesti toimeentuloa suhteessa vähiten tarvitsevasta väestönosasta, selviää tutkimuksesta. Eikä yleisesti tällaista avuntarvetta edes tunnusteta yksinäisyyden aiheuttajaksi suurilapsisen perheenjäsenen osalla saatikaan välttämättömäksi ja harkinnanvaraiseksi avuntarpeeksi yleisesti. Ajatellaanko yleisesti, että se leikin kestäköön joka sen on aloittanut? Nähdäänkö tällainen perhe aina sosiaalista välttämätöntä apua tarvitsevaksi perheeksi kun jaettavaa henkeä kohti olisi tukitoimienkin kanssa vähemmän, epäillään. Ajatellaanko yleisesti, ettei suurilapsisia perheitä tarvitsisi erikseen ottaa huomioon? Mitä sanoo sosiaalilaki asiassa niin suomalaisten, ulkomaalaisten kuin muidenkin kansalaisuuden saaneiden etnis-taustaltaan erilaisten perheiden osalta?

Yleensä vielä määrältään tällaisissa suurissa lapsiperheissä tapahtuu epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisia tragedioita ja muodostuu erilaisia traumoja suhteessa yksilapsisiin perheisiin. Miten jatkossa otetaan huomioon pääosin näistä aiheutuneet sairastumiset, varsinkin psyykkiset ongelmat ja asumus-ja avioerot lasten turvallisen tulevaisuuden jatkumona? Eikö tällaisessa tapauksessa tukea tarvitse myös ne monenlaisten tragedioiden kautta lapsistaan etääntyneet lasten fyysiset vanhemmat? –

Eikö nyt olisi aika kaikkien sosiaali-ja terveysalan, varsinkin sosiaalipsykologian asiantuntijoiden aika nostaa ”kynttilä pöydälle eikä pitää sitä vaan vakan alla”? Eikö nyt olisi suurimmassa vaarassa suhteessa muihin suomalaisiin  Suomessa asuvien ulkomaalaisten tavoissa edistää ystävyyttä otettava taas tarkasteluun, vain ja ainoastaan yksinäisyyttä ajatellen,  Tampereen yliopiston sosiaali-ja terveyspolitiikan professori Juha Saari? Mitä sanoo Suomen laki, lasten oikeudet ja perustuslaki asiassa? Onko lasten syntyvyydessä tässäkin tapauksessa positiivinen vaikutus yksinäisyyden vähenemiseen? Entä ulkomaalaisten hyvinvoinnin osalta ennen sosiaaliturvaa? Entä Suomen tulevaisuudelle? On siis myös tärkeää ymmärtää monikulttuuriset asiat yksinäisyyttä ehkäisemään, Tampereen yliopiston vuonna 2010 kansalaiskasvatukseen liittyvässä tutkimuksessa sanotaan. Tätä ehkäisytyötä tukee myös a2-illan keskiviikkona käyttämä ratkaisuryhmän tulokset. Oulun seudulla on lasten syntyvyys maan korkeinta suhteessa väkilukuun. Juuri Oulusta ovat monet Tampereen yliopiston kansalaiskasvatukseen ja sosiaali-ja terveyspolitiikan tutkimuksiin johtaneet tutkimukset saaneet alkunsa.

Keskittymiseen tutkimuksissa ovat osaltaan vaikuttaneet Oulun yliopiston Kajaanin kasvatustieteiden laitoksen opettajankoulutusyksikön toiminnan päättyminen ikävällä tavalla rahoitusvaikeuksiin juuri vuonna 2010 kevään jälkeen. Oulun yliopiston rahoitusvaikeudet 2010-2012 saivat aikaan maassa muuttoa, joka osaltaan loi mahdollisuuden lähimmän seuraavan yliopiston kehittämiselle. Työttömyys tuolloin koski 1600:aa Oulun yliopiston työntekijää.

Lähteet:

Asiaan liittyvät  tutkimukset ovat luettavissa osoitteessa: http://www.uta.fi/edu/tutkimus/julkais ut.html

kansalaiskasvatukseen liittyvä väitöskirja: https://solecris.uta.fi/crisyp/disp/_/fi/cr_redir_all/fet/fet/sea?direction=2&id=10960099

KASVA-tohtoriohjelman väitöskirjat ovat luettavissa osoitteessa: http://edu.utu.fi/sivustot/kasva/julkaisut/vaitokset/2010/

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/opettajakoulutus-lopetetaan-kajaanista/164095/

STSKK: https://uutisoulu.wordpress.com/2012/10/12/maassa-maan-tavalla/

marraskuu 25, 2016 Posted by | hyvinvointi, kansalaiskasvatus, kehitysohjelma, sosiaali-ja terveyspolitiikka, yhteistoiminta | , , , , , | Jätä kommentti

Kiusaamisen vastakohta – sukeltamaan oppiminen

IMG_0016

Kotona, koulussa tai missä tahansa normaalisti oltaessa ei koskaan olla yksin vaan aina on olemassa toinen tai aina on olemassa mahdollisuus vähintään hengittämiseen. 

Elämässä on aina kiusattuja ja kiusaajia. Kirjoitukseni kumpuaa kuunnellessani kotimaani kauheuksia nuorisojengin pieksäessä lapsia kaduilla Helsingissä, erilaisia työpaikkakiusaamistragedioita ja lasten huonompiosaisuustarinoita kuunnellessani. Katso #a2ilta #anteeksi (twitter, facebook ja instagram) koulukiusaamisesta osoitteessa: http://areena.yle.fi/tv/2151997

Veden alle sukellettaessa tilanne on aivan toinen. Vaikka ollaan yhdessä, tehdään yhteistyötä ollaan silti vastuussa vain omasta selviytymisestä. Kaikki ovat omillaan veden alle sukellettaessa.

Omillaan ollaan huolimatta siitä, että veden alla ovat käytössä erilaiset viestinvälitystoimet radioyhteydestä käsimerkkeihin,erilaisiin merkkausvälineisiin, hengitysvälineisiin ja suojapukuihin.

Mahdollisuuksia on paljon. Hengissä pysyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Veden alla päällimmäiseksi kysymykseksi nousee selviytyminen.

Kotonani opetan lapsiani sukeltamaan uitaessa, pidättämään hengitystään mahdollisimman pitkään kannustaen heitä omatoimiseen suoritukseen sukeltaessa.

Hengityksen pidättäminen rauhoittaa, hidastaa sydämenlyöntejä, sekä vähentää mahdollisen paniikin muodostumista veden alla, mikseipä myös normaalissa elämässä tämä ole terveellistä ja omatoimista kehittää omaa mielenhallintaa. Hengityksen pidättäminen luonnostaan estää hyperventilaatiota ja hengitysilman kulutuksen lisääntymistä. Se laskee paniikkitilaa ja rauhoittaa kehoa. Tästä alkaa muutosvalmentautuminen sukellusharrastusta ajatellen. Mikseipä kiusaamistilanteesta selviytymistä ajatellen.

Puolustautuminen, josta kerron kirjoitukseni lopussa, on kiusaamistilanteissa osaltaan myös muutosvalmentautumista.

Koulussa, kotona ja työssä koetaan suurimpana tekijänä  mahdollisimman selviytymisen merkitys. Ihminen joka harrastaa sukeltamista kokee paniikin olevan suurin vaara sukellettaessa. Elämässä paniikki saattaa joskus laukaista ongelmallisen tilanteen, virka-avun saapuminen paikalle laukaisee usein myös hankalan tilanteen.

Televisiossa esitetään ohjelmasarjaa sukeltamisesta, jossa sukelletaan milloin luoliin, milloin kadonneita meren pinnan alle jääneitä kaupunkeja etsimään tai uponneita aluksia katsomaan. http://areena.yle.fi/tv/2191872

Ohjelmassa pyritään välttämään negatiivisia vaikutteita kuten sukeltamaan sellaiseen paikkaan, johon on menehtynyt sukeltajia. Sukellukset ulotetaan maksimissaan 30 metriin pelkkää ilmaa paineistetuista pulloista hengittäen. Tällä vältetään mahdollinen sukeltajan tauti, joka suurempiin syvyyksiin pelkkää happea hengityksessä käytettäessä aiheutuu. Sukellettaessa liian nopeaa syvältä noustaessa verenkierrossa esiintyvä typpi purkautuessaan aiheuttaa sukeltajan taudin sukeltajassa.

Paniikin mahdollisuus nousee tällaisissa tapauksissa moninkertaiseksi normaaliin sukeltamiseen nähden. Paniikin tai pahoinvointikohtauksen iskiessä hengitykseen käytettävää suukappaletta,regulaattoria, josta ilmaa sukeltaja hengittää, ei missään tapauksessa saa päästää suustaan. Suukappaletta on hampailla puren pidettävä suussa. Se on elämisen edellytys.

Tähän on suora vertausmahdollisuus kiusaamistapauksiin. Adrenaliini, joka alkaa muodostumaan kiusaamistilanteissa toivottavasti kiusattuun tai kiusatun puolustajaan on mahdollisuus selviytyä voittajana kiusaamistilanteessa. Tällöin kiusatusta muodostuu helposti puolustajansa kanssa jonkinlainen samankaltaisuus-yhteys kiusaajiin nähden.

Voimakeinoja käyttäen puolustaminen tai takaisin selkään antaminen on tietenkin väärä tapa toimia. Verrattaessa itsensä puolustamista elämää ylläpitävään regulaattoriin veden alla on kuitenkin ainoa keino selviytyä pinteestä.

Eläminen on erilaisista pinteistä selviytymistä vähänkin normaalielämästä poikettaessa. Vanha viisaus sanoo elämän olevan aina kaaoksen rajamailla. Nuorten eläminen ei tarvitsisi olla kuitenkaan tällaista.

lokakuu 8, 2014 Posted by | hyvinvointi | , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Suomen energiapoliitikasta puhutaan tänään

   Bullshitbutton

Metsähakkeen syöttötariffin leikkaus, kivihiilen korvaaminen ydinvoimalla seuraavien vuosikymmenien aikana lupaa pääministeri Aleksander Stubb eduskunnan debatissa tänään. Samaan aikaan ex. pääministeri Jyrki Kataista testattiin Suomen maksukyvyn ja säästölinjausten suhteen Euroopan komission istunnossa.

Yleiskuva molempia esiintyjiä kohtaan muiden edustajien suhteessa oli hyvin haasteellinen; Vastuita pyrittiin siirtämään muille ministereille salissa syntyneessä älymölössä. Hallituksen ulkopuolella olevien edustajien mieltä kuuluvasti rassaa Suomen energiapolitiikan linjaukset. Tästä Aleksander Stubbin mukaan vastuun ottaa ministeri Jan Vapaavuori.

Kuuluvasti myös Saksan edustajat samaan aikaan esittivät vastakysymyksiä Jyrki Kataisen ehdotuksille Euroopan komissiossa.

Mikä todella on ilmastopolitiikan merkitys nyt? Onko IPPC-paneelin merkitys korostumassa ja onko koko Suomen ilmastomuutokseen vähentävästi vaikuttavat toimet todella vaikuttavat?

Käyttämätön sähkö ei maksa mitään, eikä se myöskään saastuta. Tämä on ristiriidassa Aleksander Stubbin ilmoitukseen tämän päivän ryhmäpuheenvuorossa. Stubb ilmoittaa, että talouskasvu ei ole ristiriidassa ilmastomuutoksen kasvun kanssa.

Istuvat edustajat kaipaavat juuri tähän ristiriitaan lisävastausta Aleksander Stubbilta hänen siirtäessään vastuun energiasta Vapaavuorelle ja taloudesta ministeri Antti Rinteelle.

Kansa kaipaa myös selvyyttä tähän energiaratkaisuun yhtä lailla kuin jätevesiasetukseen.

Tämä kirjoitus on suoraan kopiota kyseisten henkilöiden haastattelusta.

-STSKK-

lokakuu 7, 2014 Posted by | energia, kauppa, kehitysohjelma, kuntastrategia, ympäristönsuojelu, ympäristöoikeus | , | Jätä kommentti

Kuntauudistuksesta vielä asiaa

 

 

5940436

Kuva: Suomenmaa, maaseudulle rakentaminen on monin paikoin yhä hankalampaa. Arkistokuva: Maria Seppälä 

Pani mieleni miettimään kuntauudistusasioita uudelleen luettuani   Verkkoapilan kesän julkaisusta, että mitenkähän käy tavallisen kansalaisen asumisen viihtyvyyden suhteen?

Jyväskylässä on jo estetty uuden asunnon rakentaminen lapsiperhekriteereihin nojaten kunnan rakennusjärjestyksessä.

Kuvaan kuuluu, että Jyväskylässä on uusi rakennusjärjestys, joka on saatettu voimaan ilmeisen vaivihkaa, ilman riittävää keskustelua ja yksityiskohtien avaamista. Kun rakennusjärjestyksen ongelmiin herättiin, suurin osa puolueista teki valtuustoaloitteen saadakseen siihen muutoksia.

Aloite kuitenkin tyrmättiin perustelemalla, että muutos olisi suuri työ ja että rakennusjärjestys on ollut voimassa vasta vähän aikaa.

Asialla on kiire, aikaa on saada muutos rakennusjärjestykseen vain muutama päivä. Suurella todennäköisyydellä asiasta tulee hässäkkä.

Ymmärtääköhän kunnat ja kaupungit yhdistymissopimuksissaan ajatella todella, että:

Kuntien yhdistymisessä hyödyt lyövät haitat niin että käynnistyessään yhteistoiminta haitat tulisivat suoraan säästöiksi kuntatalouteen ja toisi vaikuttavuuteen juuri sen tarvitun laadun, asiakasnäkökulman, toteutuvan palvelun, eteenpäin menon,tyytyväisyyden molemmin puolin ja yksilöllisen avun suhteessa toteutuneeseen palveluun.

Ja asumisviihtyvyyteen vaikuttaa suoraan asukas itse, tyytyväisyyttä mittaa palvelun tuottaja (akkrekroitu pisteytetty asumisviihtyvyys).

Juuri nyt tapahtunut Jyväskylän kaupungin möhläys on rakennusjärjestyksessä, jonka sanottiin olevan niin paljon työtä vaatinut, että muutokselle olemassa olevaan rakennusjärjestykseen ei olisi mahdollisuutta.

Asiassa vedottiin muutostyön suuruuteen,  toisin kuin mitä Oulun kaupungin strategiapäällikön Kari-Pekka Kronqvistin mukaan asumisen elinkaaren ja asumisviihtyvyyden pisteytetty laskenta taas aiheuttaa kaupungin olemassa olevaan rakennusjärjestykseen verrattuna.

 

Molemmat ovat hakoteillä.

Ja molemmat puhuvat muutostyön suuruudesta, toinen uuden rakennusjärjestyksen, toinen taas uuden kansalaista ajattelevan asumisviihtyvyysstandardin puolesta. Tyhmää riitelyä, kaikenhan piti olla käsiteltynä yhdistymissopimuksissa!

Kaupungit ovat hukassa strategioineen, siksi ne tarvitsevat aloitteita ja tietenkin ennen virallisia yhdistymisiä! Kaavoitussopimuksia ja yhdistymissopimuksia on jälkeenpäin vaikea muuttaa.

 

 

 

elokuu 27, 2014 Posted by | hyvinvointi, kuntastrategia | , , | Jätä kommentti

Testaa, mikä laji sopii sinulle!

Vastaa kysymyksiin ja katso, millaista liikuntaa sinun kannattaisi kokeilla!

Mikä seuraavista kuvaa sinua parhaiten?

a) Seurallinen.

b) Tavoitteellinen.

c) Suoraan asiaan.

d) Spontaani.

Mikä on sinulle tärkeintä?

a) Turvallisuus.

b) Vaihtelu.

c) Jännitys.

d) Vapaus.

Mikä seuraavista häiritsee eniten?

a) Epätietoisuus aikatauluista.

b) Selkeiden tavoitteiden puuttuminen.

c) Liian hidas vauhti.

d) Kaikki on määritelty liian tarkasti ja yksityiskohtaisesti.

Kuinka tarkasti suunnittelet treenisi etukäteen?

a) Varaan mielelläni tunnin ennakkoon, mutta voin myös perua sen, jos minua ei huvitakaan mennä.

b) Teen tarkan suunnitelman ja aikataulutan menoni joka viikoksi.

c) Pidän huolta siitä, että ohjelmani on vaihteleva ja haastava.

d) En juuri suunnittele, teen päätökset mieluummin viime hetkellä.

Mikä kannustaa sinua liikkumaan?

a) Viihdyn innostavassa seurassa ja rakastan ryhmäliikuntatunteja.

b) Tarvitsen jonkun, joka neuvoo ja kannustaa minua eteenpäin.

c) Kyllästyn, jos joudun tekemään samoja asioita viikko toisensa perään.

d) Haluan harjoitella omaan tahtiini, enkä tahdo vertailla suoritustani muihin.

Mikä on tärkeintä kuntoilussa?

a) Että voin harjoitella ilman paineita sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä.

b) Harjoittelu tavoitteisiini parhaiten sopivan ohjelman mukaan.

c) Mahdollisuus kokeilla erilaisia lajeja monipuolisesti.

d) Mahdollisuus kuntoilla silloin, kun se sopii minulle parhaiten.

Mikä motivoi sinua jatkamaan?

a) Liikunnan tuoma hyvä olo ja rentoutuminen.

b) Mitattavat tulokset ja ulkomuodon muuttuminen.

c) Saavutukset ja hyvä fyysinen kunto.

d) Hyvä vastapaino arjen kiireille.

Haluatko satsata taloudellisesti?

a) Haluan kuntoilla laadukkaassa keskuksessa ja pidän trendikkäistä treenivaatteista.

b) Olen valmis maksamaan henkilökohtaisesta valmennuksesta ja kursseista.

c) Haluan ostaa parhaat varusteet ja kokeilla hintaviakin elämyksiä.

d) Haluan selvitä halvalla ja ostaa mahdollisimman vähän varusteita.

Eniten a-vastauksia: Fiilistelijä

Ryhmäliikunta on sinun juttusi. Tarvitset kannustavan vetäjän tai vähintään treenikaverin. Myös musiikki innostaa jaksamaan. Tiukkoja tavoitteita enemmän sinulle merkitsee liikunnan tuoma hyvä olo.

Kokeile vaikkapa joogaa, tanssia, zumbaa tai pilatesta. Tai innostaisiko sinua monessa paikassa tarjolla oleva ryhmälenkkeily? Näin kesällä kannattaa testata myös puistojumpat.

Eniten b-vastauksia: Tavoitteellinen

Haluat tarkan ohjelman ja selviä tavoitteita. Sen vuoksi sinulle sopivat lajit, joissa tulokset näkyvät selvästi. Henkilökohtainen valmentaja voi auttaa sinua asettamaan sopivia tavoitteita ja kannustaa saavuttamaan niitä.

Sinulle sopivia lajeja ovat kuntosaliharjoittelu, kahvakuula, bodypump, spinning tai crossfit. Kokeile suosittuja puolen tunnin jumppia, joita on tarjolla monissa kuntokeskuksissa. Ehkäpä kaipasitkin juuri tällaisia intensiivisiä puristuksia!

Eniten c-vastauksia: Haasteiden ystävä

Pitkästyt helposti, ja nautit siitä että ympärilläsi tapahtuu. Et halua tiukkoja aikatauluja tai tarkkoja rutiineja, vaan nautit joustavuudesta ja vaihtelevasta kunto-ohjelmasta. Pidät haasteista ja kokeilet mielelläsi rankempiakin lajeja. Kokeile rohkeasti uusia liikuntamuotoja, sillä ne tuovat kaipaamaasi vaihtelua.

Sinä voisit nauttia kiipeilystä, nyrkkeilystä, maastopyöräilystä, taistelulajeista, koskimelonnasta tai joukkuelajeista. Vahvasta kehosta on apua kaikissa näissä lajeissa, joten älä unohda lihaskuntoharjoittelua.

Eniten d-vastauksia: Omatoiminen

Määräät tahdin mieluiten itse ja haluat liikkua silloin kun itsellesi sopii. Et halua varata tunteja etukäteen ja aikatauluttaa liikuntaasi tarkkaan. Saatat nauttiakin ryhmäliikunnasta, mutta sen harrastaminen on hankalaa, koska teet päätökset treenistä viime tipassa.

Monet liikuntamuodot kuitenkin sopivat sinulle, kunhan vain voit päättää itse, miten ja missä liikut. Kokeile juoksua, vesijuoksua, sauvakävelyä, hiihtoa, pyöräilyä, uintia tai kotijumppaa. Osta käsipainot ja kokeile internetistä tai lehdistä löytämiäsi liikuntaohjelmia.

Osallistu kyselyyn:

Kiitos vastauksesta!

Lähteet: Expressen, Kuntokompassin personal trainer Jenni Eskelin.

joulukuu 13, 2013 Posted by | hyvinvointi | | Jätä kommentti

Fortumilla kaksi vaihtoehtoa hoitaa säännöstely kuntoon

NickinLohi

En tarvitsisi kuin ”virtuaalipilkin”, myöskin joka päivä kalaa ruokapöytääni. Nyt Oulujärvellä pitää kävellä lähes kilometri. jotta saisi pilkillä edes kalaa.

Terveyteni pysyisi vähintään ennallaan, saisin ”kalaa” ja harrastuksia; Voisinhan kävellä unelmien kalapaikalle kilometrin päähän muutenkin.

Olisin tyytyväinen tällaiseen ratkaisuun, jos säännöstelijä ja lupaehtojen myöntäjä kukin vuorollaan toimittaisivat kalaa ruokapöytääni, jotta pysyisin kalaleivän syrjässä kiinni.

Ammattikalastajat nauttikoon lestistään. Toisin sanoen hyötyköön kaikilla mahdollisilla tavoilla velvoitteiden, lupamaksujen ja omien toimiensakin tukemana. Ammattikalastajjien toimet ja tulokset ovat nähtävissä kalatalouden elpymisenä viime vuosista.

Ammattikalastajat kuuluvat ja ovat meille tärkeitä. Perustarpeiden osalta tietenkin. Siksi kalastus on suotavaa liiketoimintaa aivan kansallisellakin tasolla.

Fortumilla taas on vain kaksi vaihtoehtoa epäsuotuisan liiketoiminnan mahdollistamiseksi tulevaisuudessa. Muuta pakoreittiä ei ole, eikä kansallisomaisuutta kuvaava Fortum enää ole kiinnostava kohde ulkomaisille sijoittajille.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että säännöstelystä kokonaan luovutaan ja siis lupaehtoja tiukennetaan tappiin.

Toinen on se, että säännöstelyrajoja ei enää ole ja että Fortum toimittaa joka päivä jokaiselle ”kalan pöytään” ja sen ”virtuaalipilkin”. Oli se sitten kalana vain pelkkä kiiski, sekin riittää.

Tämän toisen vahtoehdon ansiosta lupaehdoistakaan ei enää tarvitsisi puhua ja Fortumin liiketoiminta muuttuisi suotavaksi liiketoiminnaksi.

huhtikuu 11, 2013 Posted by | energia, kehitysohjelma, ympäristönsuojelu, ympäristöoikeus | , , , , | Jätä kommentti

EMERGYSATOR

NOW!

maaliskuu 7, 2012 Posted by | hyvinvointi | Jätä kommentti

Tuotteen elinkaarimalli – halutun mittainen

Kestävään kehitykseen vaikutetaan hyvin voimakkaasti sillä miten mielletään palvelun tai tuotteen valmistukseen liittyvän palvelun tarve; tiedostettu tai tiedostamaton. Ts rakennetaan palvelun avulla tuotteelle halutun mittainen elinkaari. Avainsanat: feel it. know it.

Maalaisjärjellä ajateltuna osta itsellesi vain sitä mitä tarvitset. Voit eri toimilla näin jatkaa pidetyn tuotteesi elinkaarta (esim maalaus, entisöinti).

marraskuu 28, 2009 Posted by | hyvinvointi | Jätä kommentti

Tyytyväinen tilaaja vai tuottaja?

19.11.2008

Vuosi 2008 on ollut surullista aikaa; On ollut ihmishenkien menetyksiä kotikunnassani. Emäntäkoulumme oppilaita ja opettaja menehtyivät luoteihin. Täällä Oulussa kun perheenisä ampui koko perheen. Silti elämän on jatkuttava ja on tehtävä jotain sen puolesta. Käydä vaikkapa tänään Pyhän Luukkaan kappelissa muistotilaisuudessa koko perheeni voimin. Myöskin mielipiteeni on saatava julki; jospa pahoinvointi olisi hyvä purkaa pois yrittämällä edes vaikuttaa kertakaikkisiin hallintojen uudistuksiin. Toisin sanoen antaa huomiota muullekin kuin kapitalistisille ajatuksille ja toimille.

Silmiini osui sanomalehti Ilkan sunnuntaina 21.09.2008 julkaisema yleisökirjoitus. Kirjoitus pani miettimään Oulun kaupungin palveluja ja maankäyttöä.
Kirjoituksessa sanotaan seuraavaa:
Uusi Seinäjoki on isojen haasteiden edessä Nurmon, Ylistaron ja Seinäjoen yhdistymisessä. Sen sanotaan olevan iso askel eteenpäin maakuntakeskuksen kehityksessä. Itse kuntien yhdistyminen ei kuitenkaan tule ratkaisemaan mitään, vaan se kuinka asioita tullaan hoitamaan jatkossa. Pinta-alaltaan maakunnan (ja myös väestöpohjaltaan) suurimmalla paikkakunnalla pitää pystyä hoitamaan kaikkien kaupunkilaisten asiat kuntoon mahdollisimman hyvin ja tasapuolisesti.

Jos Ilkan yleisökirjoituksen kohteena olisi ollutkin ”Uusi-Oulu” olisi sanomalehti Ilkan kirjoitus täällä ollut mieluisaa luettavaa. Samaa ei voi sanoa Oulun Yhdistymispyrkimyksissä naapurikuntiensa Haukiputaan, Kempeleen, Limingan, Muhoksen, Oulunsalon ja Tyrnävän suhteen; näissä ovat niin suuret
hallinnolliset ristiriidat. Ei toiminnalliset. Oulu on hallinnollisella saralla edennyt erittäin huonosti muihin kasvaviin kuntiin verrattuna.

Maakunnan kehityksen kannalta olisi hyvä nyt ajatella Oulun ympäristökuntien yhdistymistä laajemmalti jossa mukana olisi myös Oulu.
Tämä antaisi ”oikeansuuntaisen”askeleen edetä maakuntahallinnossa siihen suuntaan ettei hallinnon monopoli niinkään ”näkyisi”
tavallisten kansalaisten asumisessa ja elämisessä. Myös maakuntien hallinnon uudistus lähtisi tällöin käyntiin terveeltä pohjalta.
Maapolitiikka, kansalaisille oikeutetut lakisääteiset palvelut saataisiin näin lähtemään terveeltä pohjalta. Maakuntahallinnon uudistus ja uudelleen organisointi saataisiin näin käynnistymään järkevämmin ja ihmisille ymmärrettävästä suunnasta. Eikä myöskään Oulua saisi
jättää pois yhdistymisestä. Oulun maapolitiikka kaikkine kaavauudistuksineen vaivaa liikaa kaikkia asukkaita, estää ”normaalin” asumisen kehittymisen.
Vaarana on muiden ympäristökuntien yhdistyminen ilman Oulu-Yli-Kiiminkiä, joka olisi vahinko. Jospa Oulun ja Yli-Kiimingin yhdistyminen oli liian aikaista
aluehallintouudistusta ajatellen? Myöskin liian aikaisin toivottavaa maakuntahallintouudistusta ajatellen?

Jo vuodesta 1965 on ollut Oulussa ”kummallinen” monopoli maanhankinnoissa. Jäljet näkyvät, mielestäni ihmisillä on katkera mieli, luottamus on kärsinyt. Asuntohallituksen toimiessa silloin vuonna 1986 Ouluun myönnettiin neljä
aravalainatalon rakennuslupaa kun samaan aikaan Oulunsaloon 22!
Tämä oli ”huono merkki” ja ikävä piirre Oulun huonosta maapolitiikasta silloin. Tämä huono maapolitiikka aivan näkyi tietyissä henkilöissä ja oli täten erittäin henkilöitynyttä. Tähän mielestäni syynä olivat Oulun jo vuodesta 1965 oikeuden päätöksillä
saadut ToppilaIII:n maa-alueet, muut pakkolunastetut alueet Oulujoki-varresta ja Muhokselta. Myös sotien jälkeisen rakentamisen virheratkaisut Oulun kaupungin alueella olivat virheellistä toimintaa joita ei riittävällä tietotaidolla valvottu.

Rakentamisessa ollaan nyt opittu, maanhallinnassa ei. Tähän halutaankin erityisesti kiinnittää huomiota niin vuokratonttien kuin näiden pakkolunastettujen
alueiden suhteen. Katkera mieli kuitenkin on jäänyt. Kaupunki omistaa alueita, jotka olisi ”mielihyvin” voinut luovuttaa yksityisille, yrittäjille ja ”muihin yhteisiin” surutta.

Tehtyä ei voi palauttaa.Sanotaan Oulun kaupungin yhteistyökyvytön maapolitiikka saisi käydä nyt tiensä päähän. Myös asia pitäisi tutkia tarkemmin jo vuodesta 1965 tähän päivään asti. Oulun kaupungin maihin satsaama (pakkolunastus)summa kaikkine kiemuroineen onkin kuluttanut ylenmäärin asukkaille suunnattuja palveluita, rahaa ja on vähentänyt avustusten määrää. Esimerkiksi tämä myönnettyjen aravalainojen määrä oli hyvä esimerkki huonosta yhteistyöstä Oulun kaupungissa vuodesta toiseen huolimatta alueen suurimmasta väestöpohjasta muihin kuntiin verrattuna.Tämän epäkohdan syitä pitäisi tutkia. Aravalainojen myöntäminenhän lopetettiin
juuri siihen kaupunkien ja kuntien kyvyttömyyteen myöntää lainaa. Pankeilta ei enää saa minkään laista turvaa rakentamiseen. Kaupungin näkökulmasta tietenkin asia käsitetään niin, että vuokratontteja silloin ja nykyäänkin suositaan. Onhan kuitenkin esimerkiksi Oulun Kiviniemen alueen omistustontit myyty ”kaupunkilaisille” käypään hintaan eikä isompia ongelmia ole esiintynyt.
Kuitenkin kaupungin maapolitiikka tälläkin alueella on ollut kaupungin virkamiehiä suosivaa, ymmärrettävästä syystä. Alue on asukaskehityksen kannalta tärkeää aluetta. Ja mukavaahan se on, että kaupungin virkamiehiä sukulaisineen asuvat.

Alueelle jonne on kotinsa rakentanut ja asuu vieläkin monen koetun vuoden jälkeen ja asuminen houkuttelee uusia ihmisiä rakentamaan ja asumaan, on asumiskehitys ns. lähidemokratia kunnossa. Tämä vaatii kuitenkin molempien edm. yhtälöiden samanaikaista toteutumista jotta kaikki olisi hyvin. Vielä jos naapurit keskenään talostelevat ja käyvät ”puutarhavierailuja” ovat asiat todella hyvin. Alue on tällöin kullanarvoista asua. Itselläni on tällaisesta kokemusta vieraillessani Tanskassa Billundin alueella sekä myös täällä rakkaassa kotimaassani Kristiinankaupungissa Kuningattarenkadulla.
Ainoana ikävänä näkyvänä piirteenä käymilläni asuinseuduilla oli perheen jaksaminen. Tämä jaksaminen asua tyytyväisenä on tuntemissani perheissä vaikeutunut vuosi vuodelta.Vaikkei jakseta niin sitkeyttä kuitenkin riittää.
Suomalaisissa sitkeys näkyy juuri samalla tavalla tavoitteiden asettamisessa kuin tuntemissani tanskalaisissa.

Oulussa olisi kehitettävää näissä asiossa monellakin alueella. Kaikkien syiden äidiksi Oulussa on mielestäni muodostunut vääränlainen maapolitiikka, se on syönyt yhteisen hyvän. Olisi katsottava taaksepäin ja sivullepäin (muiden kaupunkien asumiseen eritoten) uuden maapolitiikan kehittämiseksi.
Väärä maapolitiikka on syönyt rahaa varsinaiselta työltä, sosiaali- ja terveydenhoitopalveluilta sekä
asukkaiden mahdollisuuksilta saada itselleen tontti tai avustus jo olemassa olevaan hankkeseen. Myöskin väärä maapolitiikka on muokannut tilaaja-tuottaja-mallia virheelliseen suuntaan.
Rakennusvalvonta ja kaupungin tiedottaminen yhteisissä asioissa on aiemmin ollut huonommallakin hoidolla. Tilanne on muuttunut Rakennusvalvonnan ryhdistäydyttyä oikein kunnolla 2000 luvun taitteen jälkeen.
Rahaa ja palveluja kuitenkin on käytetty hyvin paljon tarpeettomimpiin asioihin kuin edellämainitut. Hyvänä esimerkkinä on Oulun kaupungista eriytettyjen palveluiden tukeminen niin rahallisesti kuin juridisesti. Mistä muusta ne kaupungista eriytettyjen yksiköiden sääntömuutostarpeet muuten tulisivat? Miten voivat Oulun kaupungista eriytetyt yksiköt saada aikaan niin hyvän tuloksen jokainen?

Palveluissa ja niiden yksityistämisissä ei ole mitään vikaa. Vastuun ottavat tietenkin palveluntuottajat. He tuntevat kansalaisten perusoikeudet niin kuin myös tavalliset kansalaisetkin. Palveluntuottajia eikä myös kansalaisiakaan voida
mitenkään syyllistää tapahtuneissa virheratkaisuissa niin kuin esimerkiksi perhetyön osalta on käynyt. Kansalaiset ja palveluntuottajat eivät mitenkään ole tekemisissä korkeampien tahojen kanssa suoraan eikä heillä ole mitään vastuuta eikä heitä voi mitenkään syyllistää maakuntahallinnossa tehtyjen ”virheratkaisujen ”osalta.
Miten ihmeessä tavalliset kansalaiset ja tuottajat voisivat tietää yleensäkään mitään tilaaja-tuottaja-johtoportaasta? Se suojelee itseään sirtämällä vastuuta
alemmalle tasolle eikä toimi oikein tilaaja-tuottajamallin täytäntöönpanemisen yhteydessä. Ja jos vain valtiovalta on mukana siunaamassa tällaista tilaaja-tuottaja-mallia niin pahasti on hommat retuperällä. Tiedetäänhän, että kilpailutetaan silloin enemmän. Oletteko muuten ajatelleet kun toiminta erkanee kunnan alaisuudesta muuttaa sääntöjä ja joutuu vastuuseen kilpailuttamisesta, silloin tarvitaan enemmän johtajia eri portaisiin. Vastuu kunnalla vähenee toimintapuolella kun vastuuseen joutuvat yksityiset tuottajat, joilla ei ole ”mitään tekemistä” kunnan elimissä eikä muuallakaan.
Tärkein olisi estää Oulun kaupungin ottamasta valtaa valita tuottajansa niin, ettemme voi asiasta valittaa. Tähän he todella pyrkivätkin. Heillä on käytössään maan parhaat juristit tätä asiaa ajamassa.
On merkkejä tällaisesta. Väärä Oulun kaupungin maapolitiikka todistaa valitustien ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi.
Uudessa tilaaja-tuottajamallissa virkamiesporras pyrkii ajamaan tätä. Onko tässä syy kaikkien kaupungin korkeimpien virkamiehien siirtymiseen pois virkatehtävistä.

Oulussa olleen kaupunginjohtajan toimet edellisessä kaupungissaan viran hoitaminen paikallisten yrittäjien mukaan ei ollut oikein yhteistyökykyistä. Yhteistyö ei ole siis ollut kaikkia kansalaisia ajattelevaa. Siellä kaupungissa pienen alueen yrittäjät kun aina ajattelevat oman alueensa parasta. Täten tällainen keskustelu kaupungin virkamiehestä ei ollut aiheeton. Onko Oulu ja sen maapolitiikka karmeudessaan ollut kyseisen henkilön seuraava uhri ja onko hän tullut hakemaan virkaa Oulusta tämän tilaaja-tuottajamallinsa vahvistamiseksi? Itseltäni kysyttiin tätä asiaa suoraan ja jouduin ikävystyneenä toteamaan kyseisen henkilön siirtyneen Ouluun ja jo poistuneenkin Oulusta. Kunhan Oulu ei olisi saanut pahempaa versiotartuntaa
siitä tilaaja-tuottaja-mallista, joka antaa kaiken vallan kaupungille. Se ei olisi oikein. Siis etteivät asukkaat voi vaikuttaa missään vaiheessa hankintoihin tms. kyseisessä mallissa.

Vanha sanonta sanoo heikkojen sortuvan elon tiellä. Niin kuin myös kaikki kokoontuvat haaskalle. Mielestäni Oulu on se paikkakunta jossa haaskalinnut ovat käyneet.

Suhtaudun epäillen kuntapalveluiden oikeudenmukaisuuteen ”tuottaja-roolista” kun itse kuntaliittoa ent. kaupunkiliittoa palvelleena tiedän järjestelmän. Järjestelmässä Kaupunkiliitolle Yrittäjän tekemästä kaupasta 1% siirtyi kaupunkiliitolle, jos kauppa tuli kaupunkiliiton ”avustuksella”. Silloin kaikki yrittäjät yrittivät päästä sopimukseen.
Onko töiden jakaminen kaupungilla varsinkin kylmään talvisaikaan rehellisempää?. Epäilen. Olen tutkinut asiaa ja ei ole Oulun kaupungillakaan puhtaat jauhot pussissa.

Maapolitiikkaa ajatellen Olisiko kuitenkin pitänyt tehdä oikein ”isojako” kaikkien kansalaisten kesken ja olisiko se ollut parempi ratkaisu sanon näin perheitä, yksinäisiä ja vanhuksia ajatellen?

Millä esimerkiksi paikattaisiin katkeria maanomistajasydämiä Oulujokivarressa, jollakin hyveelläkö vai? Aloitettaisiin vaikkapa yleisellä tonttien jakamisella asumiseen maanomistajille, heidän omille lapsilleen ja muillekin perheille ja vieläpä kaupungin varoista. Myönnettäisiin rakennuslupiakin uusille tonteille. Olisiko Oulun
kaupungilla olemassa vaihtoehtoisia ratkaisuja ahtaaseen kaupunkiasumiseen ja kallistuviin vuokriin? Tarvitsemme apua saadaksemme oikeanlaista palvelua.

Ymmärrän kaupunkitulemisen merkityksen, eikä mielestäni Oulu ole niitä alueita. Oulussa olisi meneteltävä samoin kuin Kustaa Vaasan ja Pietari Brahen perustamissa kaupungeissa joissa ympäristö ja asuminen olisivat pääosassa niin, että asukkaat voisivat omistaa tonttiaan tai ostaa sen edullisesti jo maksettuihin tonttivuokriin perustuen.
Kaupunki kieltäytyisi korottamasta vuokratonttien hintoja vain juuri silloin.

Naapuriongelmaisessa alueessa syy ei myöskään ole virkamiehissä eikä -naisissa jotka alueella asuvat vaan vika on järjestelmässä jonka ”yksi” henkilö on luonut. Tämä henkilö on saanut aikaan alueen huonon ”maineen”. Syy voi olla Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa tai missä tahansa kaupungissa. Kuitenkin maakuntahallinnot saavat ottaa ylhäisyydessään kaiken täyden vastuun tapahtuneesta.
Miksi ovat uskoneet ”tätä yhtä henkilöä”. Virhe on korjattavissa nyt ja kaikki on tuotava pöydälle. On aloitettava puhtaasti, eikä näitä edesmenneen kaupunkiliiton ohjeita ja sopimuksia enää sovellettaisi
tuleviin päätöksiin ja varauksiin. Uudessa aluehallintomallissa lisättäessä alueen palveluja olisi myös kuunneltava alueelta kantautuvia viestejä oikein.
Kaikkien näiden selvittämisten jälkeen vasta edettäisiin pienin askelin aluehallinnon uudistuksessa ja jossa oululaisetkin olisivat mukana.

Huomioitaisiin kuntaliitoksen päätökset tarkemmin. Niissä on puutteita. Esimerkiksi Matti Holopaisen julkaisema kuntaliiton kokouspöytäkirja. Kokous pidettiin 31.1.2007 Kuntaliiton kokous julkisen ja yksityisen tahon maankäytön yhteistyö
Osallistuja: Kaupungingeoditeetti, Oulu.
Kokouspöytäkirjassa mainittiin lauseessa …jotta kunnat voisivat paremmin…1. tarjota yhteistyötä yksityisen sektorin toimijoille.
VAIN TOIMIJOILLE. EI OLE HUOMIOITU YMPÄRISTÖKUNTIA OLLENKAAN. Sisältyykö toimijoihin kaikki asioiden kulkuun vaikuttavat asukkaat ja maanomistajat? Epäilen. Toivon, että näitä puutteita nyt kovasti käytäisiin läpi aivan kansalaiskeskustelua myöten.

Asia koskettaa erityisesti. Tiedän Oulun kaupungin omistuksista ja niissä vallitsevista epäkohdista. Myöskin suoraviivaisuutta tarvittaisiin enemmän päätöksenteossa. ja rakentamiseni ajasta on jäänyt katkera muisto, joka on vähentynyt yhteistyökyvyttömien virkamiesten eläkkeelle siirtymisten johdosta. En epäile myös omaa yhteistyökyvyttömyyttäni asioissa.
Halusin silloin 1986 vain vääjäämättömästi rakentaa perheelleni kodin joka on nyt ollut kovaan tarpeeseen. Perheessä on vuoden 2008 ajan asunut 16 henkilöä. Olemme saaneet nauttia hetken kodissamme
vallinneesta entisajan tuulahduksesta, papan ja mummun roolista lastenlasten kanssa. Talossamme on asunut kaksi perhettä vaikeimman ajan yli.

Silloin vuonna 1986 pelkäsin kun minulle kaupungin virastossa huudettiin kun välttämättä halusin Etelä-Pohojalaas-mallisen taloon Oulujoki-varteen. Vieläpä samoilla rakennusneliöillä kun jo myönnetty rakennus yksikerroksisena.
Kysymys oli vain muutoksesta 1,5 kerroksiseksi rakennukseksi; Vieressä oli silloin muutosta haettaessa useita 1,5 kerroksisia rintamamiestaloja ja muita uudempia 1,5 kerroksisia rakennuksia.
Asuntohallitus pyynnöstäni korjasi asian Oulun kaupungille ja muutti käsitteitä silloin. Nykyisen lainsäädännön pohjalta ei näin enää voida toimia. Jäi mietityttämään antoiko menettelyni asuntohallituksen ja aravalainojen myöntämiselle kuoliniskun.

Suuren lapsiperheen isänä ja isoisänäkin olen vaivautunut kaupungin perhetyön puutteesta, emme ole omalle osallemme saaneet kodinhoitajapalveluja sitten vuodesta 1992. Tunnen turvattomuutta tulevasta jaksamisesta sekä olen menettänyt luottamukseni kaupungin elimiin päätöksenteoissa. Perheeni saa terveyspalvelut pääasiallisesti Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikan yksiköstä; Olemme mukana monessa eri tutkimuksessa, joilla voitaisiin ehkäistä lapsuusajan ja aikuisiän diabetesta. Tätä kautta päivystyspalvelut tulevat meidän tulee suoraan sieltä sieltä. Tutkimusten päättyessä joudumme turvautumaan perheemme kanssa enemmän Oulun kaupungin terveyspalveluihin.
Terveyspalvelut ovat meidän tärkein asia, jolla turvata jaksaminen tulevaisuudessa.

Hannu Vilponen

Lopuksi

Itse ymmärrän nämä vaan en usko että Oulun kaupunki toimii näillä ehdoilla:

KAAVOITUKSEN TASOT JA KÄSITTEET
Perustuslain mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.
Vastuu elinympäristöstä kuuluu kaikille.
Vuorovaikutteinen suunnittelu on kuulunut pitkään kaavoituksen keskeisiin periaatteisiin, ja nykyään samoja periaatteita sovelletaan myös mm. liikenteen sekä katu- ja viheralueiden suunnitteluun. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan osallisia ovat suunniteltavan alueen maanomistajat ja ne, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa.
Osallisia ovat myös ne viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään. Osallisia ja kunnan jäseniä kuullaan suunnittelun aikana. Suunnitelman osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt, lähtökohdat, alustavat tavoitteet sekä osalliset esitellään suunnittelun käynnistyessä laadittavassa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa.

9.2.2009

En tunne nauttivani perustuslain mukaan yksilön oikeudesta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristöni kehittymisessä.

Tunnen, että olen taistelemassa asiassani yksin ja mielessäni on käynyt ajatus kuntakonsultin tarpeesta, jossa maakunnan ajatus korostuisi ystävällisinä ja rohkeina yhteydenpitoina eri kuntien välillä ja tätä kautta tiedotuskanavana valtiolle kuntien eri tarpeista.

helmikuu 9, 2009 Posted by | hyvinvointi | Jätä kommentti