Ympäristö uutisia

Ympäristön tilan heikkeneminen siellä missä ihmisen toiminta sitä muuttaa

Tankit vyöryvät pian Puolaan

nato_vs_libya

Olen seurannut kulttuurimatkojen antia tarkoituksenani avata uusia mahdollisuuksia Puolaan, Venäjälle, Liettuaan, Latviaan ja Viroon.

Meidän juuremme kun ovat Iranissa, siellä ruusun ja satakielen maassa. On syynsä ja seurauksensa, sanoo toistuvasti Jaakko Hämeen-Anttila, Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori.

Hän sanoo, että ’heidän itäiset vihollisensa ovat iranilaiset eli persialaiset. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ’ruusun ja satakielen maa muokkasi klassisia kertomuksiamme, uskonnollisia käsityksiämme ja sairaanhoitolaitostamme – ja jopa suomen kieltä’ [Tiede, 2006, Jaakko Hämeenniemi-Anttila].

Kulttuurikäyttäytymiseemme on toinenkin syy. Se on juurissamme. Rakastamme kulttuuria. Juuri sitä kulttuuria, joka kumpuaa jo ennen antiikin kreikkalaisia. Ennen Persiaa ja Venäjää, idästä, suunnalta, josta suuri viisaus on tullut, puhutaan.

Se on antamassa meille jotain uutta, elinvoimaa, työtä ja kulttuuria. Se ei ole yksistään nähtävyyksiä ja kulttuurikokemuksia. Eikä yksistään lisääntyvien Idän, Aasian, Euroopan ja Välimeren matkojen ansiosta.

Juuremme tuovat meille mahdollisuuksia tulkita eri aikakausien tapahtumia ja tulevaisuutta jopa oikein. Juuri niiden syntyperäisten asioiden ansiosta, joista kielemme, käsityksemme ja toimemme ovat syntyneet.

Elämäntaitomme ja -laatumme ovat niistä riippuvaisia, mitä me suolistoomme umppaamme, tunteisiimme ja mielenlaatuumme johdatamme, unelmiimme saatamme. Timanttia etsien, voimaa hakien. Saamme sen, mistä me luovumme. Se, joka tekee meistä kiinnostavan ihmisen.

Huolestunut olen asiasta, josta pääministerimme Juha Sipilä keskusteli Puolan pääministerin  Beata Szydloninan kanssa eilen. Sipilä oli huolestunut Puolan demokratiakehityksestä Puolassa. Ensin kylläkin pääministerit aina keskustelevat keskenään toistensa kuulumiset.

Tämän huolestumisen taustalla, anteeksi,  tietenkin oli Puolan pääministerin elämäntaitojen opettava neuvo pääministerillemme jääviyskohuasiassa. Uskon, että elämäntaidot kumpuavat siitä kulttuurillisesta rikkaudesta, eivät sodanajan kohtaloista eivätkä niihin kytkeytyneistä perinteistä.

Olen ollut lähellä silloin kun pääministerimme oli nuori ja lapsemme leikkivät Rasinkankaan mutkassa onnellisena. Me nuoret aikuiset etsimme onnea silloin, huolettomana, lapset lahjana. Olen myös lähellä nytkin. Joudun kulttuurin ’solmujen ja sydänläpien’, (kuva otsikon alla) avulla avaamaan asiaa taas puolustamalla kotimaatani ja perintöäni. Tyhjänä. Voimatta vaikuttaa.

Pääministerimme Juha Sipilän huolestumisen taustalta löytyy se suomalaisen geeniperintönä saatu oman tontin puolustamisen tunne, epäilyksi Puolan demokratian tilasta.

Tiedämme osittain  kuinka viisaus ihmisessä ilmenee ja tiedämme Puolan pääministerin kokemuksista ja perinnöstä niin paljon kuin tarvitaan sovun löytämiseksi. Viisas vaikenee mutta vastaaminen kuuluu sivistykseen.

Toivon, että matkan anti vähintään kulttuurillisessa merkityksessä pääministerillemme oli antoisa.

Naton hyökätessä Libyaan tuli tunne, ’Rakkaus, se menee läpi sydämen’. Loukkaava, koskettava, tuo aiempi. Tunne on piirrettynä kuvaan, tauluun, otsikon alla. Olen lähestynyt Yhdysvaltain suurlähetystöä asiassa kyseisenä aikana tätä aiemmin, kyseisellä piirroksella ja tekstillä. Saadakseni edes yhden sodan ’loppumaan’. Entä nyt? Voisimmeko painostaa NATOA asialla?  Mietin, onko meillä tämän rakkauden uskomiseen varaa.

Nyt on uusi tilanne päällä. Tankit vyöryvät pian Puolaan. Venäjä vastaa. Kulttuuri unohtuu, särkyy. Tulee mieleen laulu ja runo ’Memorial Square’. Suomi täyttää 100 vuotta. Tuleeko pysyvää maailmanrauhaa milloinkaan? Tämä ei ole ainakaan idän syytä.

tammikuu 24, 2017 Posted by | hyvinvointi, kulttuuri | , , , , , , , | Jätä kommentti

Kiusaamisen vastakohta – sukeltamaan oppiminen

IMG_0016

Kotona, koulussa tai missä tahansa normaalisti oltaessa ei koskaan olla yksin vaan aina on olemassa toinen tai aina on olemassa mahdollisuus vähintään hengittämiseen. 

Elämässä on aina kiusattuja ja kiusaajia. Kirjoitukseni kumpuaa kuunnellessani kotimaani kauheuksia nuorisojengin pieksäessä lapsia kaduilla Helsingissä, erilaisia työpaikkakiusaamistragedioita ja lasten huonompiosaisuustarinoita kuunnellessani. Katso #a2ilta #anteeksi (twitter, facebook ja instagram) koulukiusaamisesta osoitteessa: http://areena.yle.fi/tv/2151997

Veden alle sukellettaessa tilanne on aivan toinen. Vaikka ollaan yhdessä, tehdään yhteistyötä ollaan silti vastuussa vain omasta selviytymisestä. Kaikki ovat omillaan veden alle sukellettaessa.

Omillaan ollaan huolimatta siitä, että veden alla ovat käytössä erilaiset viestinvälitystoimet radioyhteydestä käsimerkkeihin,erilaisiin merkkausvälineisiin, hengitysvälineisiin ja suojapukuihin.

Mahdollisuuksia on paljon. Hengissä pysyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Veden alla päällimmäiseksi kysymykseksi nousee selviytyminen.

Kotonani opetan lapsiani sukeltamaan uitaessa, pidättämään hengitystään mahdollisimman pitkään kannustaen heitä omatoimiseen suoritukseen sukeltaessa.

Hengityksen pidättäminen rauhoittaa, hidastaa sydämenlyöntejä, sekä vähentää mahdollisen paniikin muodostumista veden alla, mikseipä myös normaalissa elämässä tämä ole terveellistä ja omatoimista kehittää omaa mielenhallintaa. Hengityksen pidättäminen luonnostaan estää hyperventilaatiota ja hengitysilman kulutuksen lisääntymistä. Se laskee paniikkitilaa ja rauhoittaa kehoa. Tästä alkaa muutosvalmentautuminen sukellusharrastusta ajatellen. Mikseipä kiusaamistilanteesta selviytymistä ajatellen.

Puolustautuminen, josta kerron kirjoitukseni lopussa, on kiusaamistilanteissa osaltaan myös muutosvalmentautumista.

Koulussa, kotona ja työssä koetaan suurimpana tekijänä  mahdollisimman selviytymisen merkitys. Ihminen joka harrastaa sukeltamista kokee paniikin olevan suurin vaara sukellettaessa. Elämässä paniikki saattaa joskus laukaista ongelmallisen tilanteen, virka-avun saapuminen paikalle laukaisee usein myös hankalan tilanteen.

Televisiossa esitetään ohjelmasarjaa sukeltamisesta, jossa sukelletaan milloin luoliin, milloin kadonneita meren pinnan alle jääneitä kaupunkeja etsimään tai uponneita aluksia katsomaan. http://areena.yle.fi/tv/2191872

Ohjelmassa pyritään välttämään negatiivisia vaikutteita kuten sukeltamaan sellaiseen paikkaan, johon on menehtynyt sukeltajia. Sukellukset ulotetaan maksimissaan 30 metriin pelkkää ilmaa paineistetuista pulloista hengittäen. Tällä vältetään mahdollinen sukeltajan tauti, joka suurempiin syvyyksiin pelkkää happea hengityksessä käytettäessä aiheutuu. Sukellettaessa liian nopeaa syvältä noustaessa verenkierrossa esiintyvä typpi purkautuessaan aiheuttaa sukeltajan taudin sukeltajassa.

Paniikin mahdollisuus nousee tällaisissa tapauksissa moninkertaiseksi normaaliin sukeltamiseen nähden. Paniikin tai pahoinvointikohtauksen iskiessä hengitykseen käytettävää suukappaletta,regulaattoria, josta ilmaa sukeltaja hengittää, ei missään tapauksessa saa päästää suustaan. Suukappaletta on hampailla puren pidettävä suussa. Se on elämisen edellytys.

Tähän on suora vertausmahdollisuus kiusaamistapauksiin. Adrenaliini, joka alkaa muodostumaan kiusaamistilanteissa toivottavasti kiusattuun tai kiusatun puolustajaan on mahdollisuus selviytyä voittajana kiusaamistilanteessa. Tällöin kiusatusta muodostuu helposti puolustajansa kanssa jonkinlainen samankaltaisuus-yhteys kiusaajiin nähden.

Voimakeinoja käyttäen puolustaminen tai takaisin selkään antaminen on tietenkin väärä tapa toimia. Verrattaessa itsensä puolustamista elämää ylläpitävään regulaattoriin veden alla on kuitenkin ainoa keino selviytyä pinteestä.

Eläminen on erilaisista pinteistä selviytymistä vähänkin normaalielämästä poikettaessa. Vanha viisaus sanoo elämän olevan aina kaaoksen rajamailla. Nuorten eläminen ei tarvitsisi olla kuitenkaan tällaista.

lokakuu 8, 2014 Posted by | hyvinvointi | , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Kuntauudistuksesta vielä asiaa

 

 

5940436

Kuva: Suomenmaa, maaseudulle rakentaminen on monin paikoin yhä hankalampaa. Arkistokuva: Maria Seppälä 

Pani mieleni miettimään kuntauudistusasioita uudelleen luettuani   Verkkoapilan kesän julkaisusta, että mitenkähän käy tavallisen kansalaisen asumisen viihtyvyyden suhteen?

Jyväskylässä on jo estetty uuden asunnon rakentaminen lapsiperhekriteereihin nojaten kunnan rakennusjärjestyksessä.

Kuvaan kuuluu, että Jyväskylässä on uusi rakennusjärjestys, joka on saatettu voimaan ilmeisen vaivihkaa, ilman riittävää keskustelua ja yksityiskohtien avaamista. Kun rakennusjärjestyksen ongelmiin herättiin, suurin osa puolueista teki valtuustoaloitteen saadakseen siihen muutoksia.

Aloite kuitenkin tyrmättiin perustelemalla, että muutos olisi suuri työ ja että rakennusjärjestys on ollut voimassa vasta vähän aikaa.

Asialla on kiire, aikaa on saada muutos rakennusjärjestykseen vain muutama päivä. Suurella todennäköisyydellä asiasta tulee hässäkkä.

Ymmärtääköhän kunnat ja kaupungit yhdistymissopimuksissaan ajatella todella, että:

Kuntien yhdistymisessä hyödyt lyövät haitat niin että käynnistyessään yhteistoiminta haitat tulisivat suoraan säästöiksi kuntatalouteen ja toisi vaikuttavuuteen juuri sen tarvitun laadun, asiakasnäkökulman, toteutuvan palvelun, eteenpäin menon,tyytyväisyyden molemmin puolin ja yksilöllisen avun suhteessa toteutuneeseen palveluun.

Ja asumisviihtyvyyteen vaikuttaa suoraan asukas itse, tyytyväisyyttä mittaa palvelun tuottaja (akkrekroitu pisteytetty asumisviihtyvyys).

Juuri nyt tapahtunut Jyväskylän kaupungin möhläys on rakennusjärjestyksessä, jonka sanottiin olevan niin paljon työtä vaatinut, että muutokselle olemassa olevaan rakennusjärjestykseen ei olisi mahdollisuutta.

Asiassa vedottiin muutostyön suuruuteen,  toisin kuin mitä Oulun kaupungin strategiapäällikön Kari-Pekka Kronqvistin mukaan asumisen elinkaaren ja asumisviihtyvyyden pisteytetty laskenta taas aiheuttaa kaupungin olemassa olevaan rakennusjärjestykseen verrattuna.

 

Molemmat ovat hakoteillä.

Ja molemmat puhuvat muutostyön suuruudesta, toinen uuden rakennusjärjestyksen, toinen taas uuden kansalaista ajattelevan asumisviihtyvyysstandardin puolesta. Tyhmää riitelyä, kaikenhan piti olla käsiteltynä yhdistymissopimuksissa!

Kaupungit ovat hukassa strategioineen, siksi ne tarvitsevat aloitteita ja tietenkin ennen virallisia yhdistymisiä! Kaavoitussopimuksia ja yhdistymissopimuksia on jälkeenpäin vaikea muuttaa.

 

 

 

elokuu 27, 2014 Posted by | hyvinvointi, kuntastrategia | , , | Jätä kommentti